Kenkiä, vaatteita, lääkkeitä, ruokaa….Näin suomalaisia autettiin sotien jälkeen
Ulkomailta saadun avun ansiosta Suomi selvisi ankarista sotavuosista nopeammin, sanoo tutkija Juha Meriläinen.
Minkälaista humanitaarista apua Suomi sai sotavuosien jälkeen?
Sotavuosien aikana Suomi sai apua lähinnä Ruotsista, missä järjestettiin keräyksiä suomalaisten auttamiseksi. Sodan päättymisen jälkeen vuonna 1945 suhteet ulkomaailmaan aukesivat ja humanitaarisen avun toimittaminen kasvoi. Aluksi apua tuotiin vain niille alueille, missä oli sodittu Saksaa vastaan. Avustavia maita ja järjestöjä oli useita. Ylivoimaisesti merkittävin avustajamaa oli Yhdysvallat, mutta apua lähettivät myös mm. Britannia, Sveitsi, Tanska ja Ruotsi ja jopa Etelä-Afrikka ja Argentiina. Ensimmäiset avustavat järjestöt olivat UNRRA ja Punainen Risti sekä länsimaiden kirkot.
Yhdysvalloissa järjestettiin isoja keräyksiä suomalaisten auttamiseksi. Merkittävää oli amerikansuomalaisten lähettämä apu ja heidän lahjoittamat vaatteet ja kengät. Rahalahjoitusten avulla hankittiin ruokaa ja vitamiineja. Kveekarit toimittivat avun Suomeen ja osallistuivat Lapin jälleenrakentamiseen ja edesauttoivat sitä, että Lapin kouluissa ryhdyttiin tarjoilemaan kouluruokaa. Kouluruokailun ansiosta sodan takia suljetut koulut pystyttiin avaamaan.
Lapsiperheet olivat sotavuosien jälkeen suurilukuisia, ja kaikille lapsille ei riittänyt kenkiä. Ilman kenkiä lapset eivät talvella voineet kävellä kouluun, ja he joutuivat käyttämään kenkiä vuoropäivin. Jotkut varakkaat rouvat lähettivät avustuspaketeissa korkokenkiä, mikä herätti Lapissa hilpeyttä.
Luterilainen maailmanliitto ja kirkkojen maailmanneuvosto avustivat kirkkojen jälleenrakentamisessa ja yleisessä avustustyössä. Myös poliittiset puolueet saivat ulkomailta apua edelleen jaettavaksi.
(Kveekarit on Englannissa 1600-luvulla perustettu protestanttinen liike. Kveekarit saivat vuonna 1947 Nobelin rauhanpalkinnon avustustyöstään toisen maailmansodan päätyttyä.)
Minkälainen merkitys ulkomailta saadulla avulla oli Suomen toipumiselle?
Ulkopuolisella avulla oli suuri merkitys, ainakin Lapin toipumiselle. Ilman apua varsinkin ensimmäinen talvi sotien jälkeen olisi voinut olla kohtalokas erityisesti Lapissa asuville lapsille. Ilman kenkä- ja kouluruokinta-apua koulujen käynnistäminen olisi viivästynyt. Rakennustarpeet olivat kortilla, joten esimerkiksi kirkkojen jälleenrakentamiseen olisi kulunut enemmän aikaa ilman ulkomailta saatuja rakennustarpeita.
Suomessa on puhuttu paljon siitä, miten suomalaiset selvisivät sotavuosista omin voimin. Onko Suomessa tietoisesti rakennettu myyttiä yksin selviytymisestä?
1950-luvun alussa ei tällaista myyttiä rakennettu. Silloin kerrottiin avoimesti, kuinka paljon apua on saatu ja kuinka tärkeätä se oli. Jälkeenpäin tätä myyttiä on joko tietoisesti ja tiedostamatta rakennettu. Suomen selviytyminen sodasta omin voimin ei ollut pelkkä myytti, mutta matkan varrella tietyt nyanssit ovat unohtuneet.
Terve itsetunto on tärkeää yksilölle ja kansakunnalle. Terveeseen itsetuntoon kuuluu, että tiedostaa omat vahvuudet, mutta myös ne hetket, jolloin tarvitsee tai on tarvinnut apua. Suomalaisessa keskustelussa ei olla oltu halukkaita puhumaan siitä, milloin on tehty virheitä tai milloin ollaan oltu riippuvaisia muista.
***
Nyt, joulukuussa 2017, Suomen UNICEF kerää varoja Syyrian pakolaislapsille maan sisällä ja lähialueille.
Autetaan, kuten meitäkin autettiin »